Olen tipahtanut paratiisin kauniin kukkivan saaren kiehtovaan tarinaan. Kun
saavuin vuoden viimeisenä päivänä, ainoa odotukseni oli saada elpyä kuluneen
vuoden rankoista kokemuksista lempeässä ilmastossa ilman sen kummempaa
ohjelmaa. Ensi näkymä saaresta lentokoneen ikkunasta katsoen oli jyrkkien
rantakallioiden reunustama vihreä saari suuren meren keskellä. Ulos astuessani
ilma tuntui suloiselta, juuri sopivalta.
Vuoden vaihde tarjosi todellisen yllätyksen. Se, että Madeiran pääkaupungin
Funchalin upea ilotulitus oli tullut valituksi jopa Guinnesin ennätysten kirjaan, oli
jäänyt minulta pimentoon, mutta kokemus joka puolella räiskyvien rakettien
ympäröimänä oli ällistyttävä. Kotimme rinteellä olin aitiopaikalla, ketään muita
ihmisiä mieheni ja minun lisäksi ei ollut näkösällä ja taivas ympärillämme räiskyi,
paukkui ja rätisi kahdeksan minuutin ajan. Jos tämä pauke ei ajanut kaikkia pahoja
henkiä matkoihinsa, mikä sitten? Olimme siirtyneet uuteen alkuun,
tuntemattomaan tulevaan, mutta se tuntui enemmän toiveikkaalta kuin uhkaavalta
räiskeen päätyttyä.
Minulla ei ollut suunnitelmaa, mutta saarella tuntuu olevan. Se tarjoilee parhaita
herkkuja kaikista sellaisista aineksista, joista olen aiemmin matkoillani pitänyt.
Paratiisin kauniita puutarhoja, kukkivia puita ja vihreitä rinteitä. Dramaattisia
maisemia jyrkkine rantakallioineen. Kasvissyöjälle värikkäiden ja ravintorikkaiden
trooppisten hedelmien valikoima on aarre. Siellä täällä eläviä merkkejä
brittimenneisyydestä aristokraattisine tapoineen. Puutarhakonsertteja,
Iltapäiväteetä voileipineen ja skonseineen. Englantilainen kirkko ja hautausmaa
vanhoine jo kaatuneine hautakivineen. Missä tahansa kohtaan paikallisia asukkaita,
minua kohdellaan aidon ystävällisesti tavalla, jossa en tunne olevana osa turistien
massaa, joka on saaren suurin tulonlähde. Minun halutaan viihtyvän ja löytävän
jopa kätketyt aarteet, jos haluan. Ja kyllä, sitä minä haluan!
Siunattujen saari, nimi, jolla saarta kutsuttiin joskus löytöretkien alkuaikoina, on
vuosisatojen ajan ollut turvapaikka Atlantin valtameren keskellä. Täältä on löytynyt
turvasatama myrskyjen keskellä. Tänne on paettu vaikeita olosuhteita ja tultu
hoitamaan terveyttä. Vulkaaninen maaperä on erittäin hedelmällinen. Ilmasto on
suotuisa. Kaikkien saarelta turvan löytäneiden tarinat tuntuvat jättäneen
rauhallisen, levollisen jälkensä. Siunattujen saari tarjoaa anteliaasti myös
tänä päivänä saarelle löytäneille kokemuksen turvasatamasta, jossa on mahdollista
tervehtyä, ihastua ja lumoutua näkemästään ja kokemastaan.
Comments